Tuntuu kuin ei mikään etene. Ehkä odotan että jokin etenisi.. Mutta eihä mikää yksinää etene..mitä voisin ees tehä, miten voin vaikuttaa tähä tunteesee? Tällee se aika kuluu..mietiskellen. Mietin paljon asioita, niin paljon etten välillä pysy ajatusten tahdissa..
Viime iltana mietin kiinnostuksenkohteita..ajattelimpa, kirjottaa paperille asioita jotka mua kiinnostaa.(tuli muute iha sika pitkä lista) Siinä ne nyt on, paperille kirjotettu.
Siispä, joka kerta kun tuntuu et mulla on tylsää, katon paperiin ja teen jotain mitä mua kiinnostaa. Kattoo ny miten tää uus keksintö tulee toimimaa c:
Viime päivinä on myös noussu vahva huoli..mistähän lienee tämäkin, taidan itseasiassa tietääkkin. Onha se normaalii et välil huoli nousee, kai. Huolimatta muista pahoinkäynneistä, yritän parhaani mukaan suojella mulle tärkeit ihmisii, unohtaen itteni sit..
Oon unohtanu pitää huolta ittestäni, elän paljolti muitte ihmisten kautta..en tiiä onko se väärin..
Kuitenki tuntuu et oon unohtanu itteni täysin, siks taidanki aatella nimenomaan itteeni ni paljon, oiskoha näin.
Tämänpäivänen kirjoittelu jää kuitenki vähä lyhyeks, nimittäi pitäs mennä uinuu c:
Kaikesta huolimatta, en aio luovuttaa.
Tapahtui sitten mitä. Surulliset asiat pitäisi ottaa kokemuksina aivan niinkuin iloisetkin asiat ja kokemuksethan kasvattaa.
Kokemukset opettaa, ja jos emme opi, emme osaa elää, älkää antako ainoan mahdollisuutenne karata käsistä, älkää koskaan luovuttako. ~ <3
