sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kohtalon kohtaaminen

Heijssan ^^  enpäs oo päässy kirjotteleen tänne pitkää aikaa..
On taas ollu vähän kaikkee meneillää
jouduin osastolle sairaalaan, nyt ei meinaa päästä pois.viel ku jaksas 2kk oottaa.. Tosin ihan ok viihtyisää siel on, aivan kuin pieni koti, joka ei kuitenkaan ole oma..siellä on kaikki järjestyksessä ja tuon tasaisempaa elämää voi vaa ettii  -tuskin mitään löytäen. Tuntuu jälleen siltä kuin olisin vaan pyyhitty jonnekkin pois..

 Vaikka kotona ei sijaitse tuollaista elintärkeää asioiden tasapainoa, koti tuntuu vaan niin tärkeältä. Oma koti kullan kallis c:
Vaikka oonki yrittäny sopeutua tonne, tuntuu vieläkin niin oudolta mennä sinne takaisin viikonlopun loputtua.. Haluisin vaa kotii, sinne mihin kuulun, sinne missä on mun paikka. Haluan kotiin.
Aina vaan pitää kestää..kestää itsensä ja muitten vuoksi..sillä uskoo parempaan tulevaisuuteen..siihen että kaikki tulee vielä järjestymään..
Että elämä vielä parantuu..että tää kaikki on sen kestämisen arvoista.
Se itseasiassa toimii ^^  sitä se optimistisuus teettää.. Aina sellanen pakkomielle ajatella hyviä puolia..ja hokea itselleni kokoajan että kaikki lopulta järjestyy.

Pääsinpä kuitenkin kauan odottamalle matkalle kauass täältä erästä henkilöä tapaamaan ^^
Tätä rannekorua pidän aina~

..Mietin..mietin ja keksin..keksin runon.. :

~kuuntelen musiikkia..katson taivasta..siellä tähdet, kertovat kaipauksesta..kaipauksesta tärkeistä ihmisistä..jotka vielä joskus tahdon nähdä..sillä heitä tarvitsin..ilman heitä häviäisin..suljen silmät, kuvittelen heidät..minä lämpimässä sylissään..heiltä voiman mä saan, jään tähän makaamaan vaan~ <3

Ja kaikella rakkaudella teille kaikille ihmisille, älkää luovuttako! Nouskaa ylös ja tehkää tästä maailmasta parempi! Kertokaa tunteenne, ilmaiskaa itseänne.. Olemme kaikki hyvän elämän arvoisia, auttakaamme puolestamme elämää. Olkaa oma itsenne! Olette enemmän kuin kullan arvoisia juuri itsenänne.
Tämä kaikki voi tuntua monesta turhalta jauhamiselta, mutta nää asiat on elintärkeitä.

Älkää tehkö sitä virhettä ettette ole oma itsenne..
Katsokaa valoisaa puoleen älkää pimeään. Ajatelkaa ruusuja älkää mutaa.
Eteempäin eikä taaksepäin! KUKAAN ei ole hävittämisen tai unohtamisen arvoinen, kaikki ansaitsemme elämän. Olette kaikki täydellisiä juuri tälläisenä. Ole ylpeä itsestäsi ja puolusta itseäsi!
Olet ihana ja ainutlaatuinen.

Kehittäkää lahjojanne ja eläkää oikeaa elämää, oppikaa, muistakaa oppia.

Älkääkä koskaan luovuttako

Joku tuolla ulkona rakastaa juuri sinua enemmän kuin osaat kuvitellakaan. Rakastakaa itseänne, sillä vain silloin voitte antaa toisille oikeaa rakkautta..<3

                       
                          ~ Ette ole koskaan yksin. ~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti