Nurja puoli, unelmat kuoli.. elämänhalu palasi, saanko nyt sen ilon takasi?

Tässä sitä kirjoitellaan pitkästä aikaa~  ei oo oikee ollu sellast bloginkirjotus fiilistä joten oon jättäny väliin moneen otteeseen.
Nyt vaan sattuiki käymää näin että tuli iha vitunmoinen halu kirjottaa blogia joten, tässä sitä ollaa c:
Sairaalassa ollessa../asuessa..~ On tullu paljon tunteita pintaa..
Sekä ihania että kamalia asioita on tapahtunu, kivoja ja pahoja, jänniä ja tylsiä, vaikeita ja helppoja...
Vertauksia olis loputtomiin, niiku tapahtuneit asioitkii..
En edelleenkää oo täysin sujut siitä, kun mun lemmikki kuoli viime viikonloppun. En tiiä miks, ei se mul kauaa ehtiny olee. En nähny sitä melkee yhtää ku osastol hillun, en ees hoitanu sitä kovin hyvi omast mielestäni.. Sattuu ku en nähny sitä enneko se vietii pois.

Iha ku se ois viel elos, et se vaa ei ois tääl, ois kumminki jossai..tuntuu ni tyhjält sen suhtee..En kerinny hyvästellä sua, Chispa.. Se on nytte kummiski poissa, en enää koskaa tuu näkemää sitä, ainoot muistot siitä on kuvat, häkki ja tarvikkeet.. Joka tapaukses, hyvästelen sut nytten sitte pikku tihulaine. Elit hyvän elämän,

et kauan mutta hyvin.. Jaksoit aina vaa taistella unelmies puolesta, sun pienet aivot ei silti osannu kertoo että siitä sun pikku seikasta seuras kuolema.
Muistan sut aina.. Elä nyt täyttä siellä chinchillojen taivaassa, oot siellä nyt paremmas paikas, mut me tääl alhaalla muistetaa sut aina, tääl jossaa sisimmässä.
Muistan sut aina, hyvästi Chispa.. Hyvästi..~


Tässä sitä painellaan eespäin. c:
Mielipiteet ja fiilikset on kovassa vaihdossa kokoajan..
Ollu mieles kaikkee muuta paitsi järkevät jutut. Sitte tuli esille taas sellainen kuin nimeltään ruoka.
Sen kanssa on ollu vähä säätelyä jo pitkään, välil se paranee ja välil taas pahenee entisestää..
En tiedä mitä tehä. Ruokaa. Syödäkö vai ei. Ajatellakko ollenkaan ylipäätänsä.. Ei se vaa onnistu.
En halua syödä, mutten voi olla syömättäkään. En halua oksentaa, mutten lihoakkaan.. Tuntuu vaa niin läskiltä, tiiän ettei se oo totta, mut silti tiiän että on.
Kontrollia vai huolettomuutta? = Kumpaakin eli syömättömyyttä ja oksentelua.
Ei tälläistä voi jatkaa.
En saisi jatkaa tätä, en saisi ees aatella kaloreita, kiloja, senttejä, oksentamista.. Vaa tuntuu ku ei sais ruoka pysyy sisäl. Ei paastoamine toimi, ei oksentamine toimi. Kun toimii siitä on pelkkää haittaa, huonoa oloa, lisää tuskaa eikä se ulkonäköön vaikuta. Pysynkö ikuisesti tälläisenä? En halua edes ajatella pysyväni.
Pitäisi vaan aloittaa joku urheiluharrastus, syödä terveellisesti.
Se kun ei vaan käy.. En osaa syödä. Kun syön, ahmin, kun ahmin, oksennan, kun oksennan tulee huono olo.
En halua jatkaa tätä, mutta pelkään lopettaa. En osaa lopettaa. Tiedän että pitäisi.
Tiedän sen olevan mahdollista, haluan parantua, mutten haluakkaan. Olenko oikeasti lihava vai onko se pelkkä harha? Olenko oikeasti laiha? Ei.. Ei voi olla näin.
Haluan vain laihduttaa kokoajan..
Mutta mitä varten...oisinko iloisempi laihana?
En enää tiiä mitä oon vailla. Se ei oo täydellisyys. Jotain muuta. Mutta mitä?

Jokatapauksessa c:

Sanoin sen jo aikaisemmin, ja sanon edelleen
en aijo luovuttaa
älkää luovuttako

Hakekaa apua, älkää jääkö yksin

Kohdelkaa rakkaitanne niinkuin toivotte heidän kohtelevan teitä~
Sanokaa hyvästit niille jotka ei kohtele hyvin
Puolustautukaa!

Avataan tiemme tähän hulluun maailmaan

Kokeillaa uusia asioita, ollaan yhdessä, kävellään loputonta tietä eteempäin, käännytään ja jatketaan matkaa..~

                                                 
                                                 Tsemppiä kaikille! Ette koskaan ole yksin!!